Ilosia aikoja mielensäpahoittaja kirja arvostelu

Tuomas Kyrö sai vähän sattumalta täysosuman suomalaisten kirjamakuun. Heikki Kinnunenon simppelisti rehellinen suomalainen mies, ja sen pitäisi olla leffan nimikin.

Se soveliaasti sekoittuu, milloin vanha jäärä on pihalla ja milloin hän harrastaa lakonista huumoria. Pojan asennevirheet ovat paremmin esillä kuin isän. Testamentin kirjoittamiseen liittyy kuitenkin pieniä teknisiä hankaluuksia, joista saadaan jo vähän seikkailuakin aikaiseksi.

Mielensäpahoittaja joutuu yllättäviin kohtaamisiin nuoremman sukupolven kanssa ja tapaa muun muassa sivistyneen lättähatun – niin, sellaisiakin on.

Kun pojantytär saapuu kutsumatta vierailulle ja hourii jostain vodkajäätelöistä, tolkun ihminen saattaa kulmaa nostaa, mutta ei se vakavaa ole. Nuori saa olla vähän höpsö, eivätkä OMG-pissisjutut karkaa lapasesta, kun tyttö on myös maailmaa nähnyt tähtiopiskelija. Kun pappa ymmärtää, pappa auttaa. Instagramissa Mikko on @mikko_lukee. Trumpin valtaannousu vahvisti sen, ettei Euroopan kaikkien kukkoilevien kultakuumetyyppien muuttaminen samaan valtioon ole kestävää kehitystä.

Hahmot, joiden on vaikeinta löytää yhteinen sävel, ovat erillään, joten isot ongelmat ratkeavat lähinnä koska niin on tapana. Moneen se vanhakin mies taipuu ja sopeutuu, kun on pakko.

Pääsee se Poikakin lopulta yllättymään vanhasta isästään, aika laillakin. Kyllä se Kyrö vaan osaa sanansa asetella ja piirtää tarkasti koskettavia tarinoita henkilöhahmoistaan.

Tarkoitus ei ole jouduttaa asiaa, mutta arkkuaan ukko nikkaroi. Tämä on sympaattista, kuten on simppelin tarinan mahdollinen menestyskin (vaikka "nuoriso tuijottaa supersankareita"), mutta en täysin ymmärrä, miten näin laaja joukkoharha toimii. Kirjan loppu on liikuttava, vähän pukkasi jopa kyyneltäkin silmäkulmaan. Rooli ei ole erikoinen, mutta se houkuttelee esiin pitkän linjan miehen täyteläisyyden.

Jäykkyyden takaa erottuu kokonainen tunne- ja aatemaailma.

Muistan elävästi sen katsomisen perheeni kanssa, ja sen lauluja yhteen kokoava Uffaffaa-levy peittoaa mitkä lie Beatlesit; olen myös vastaava kristitty kuin Pastori Silli - heh heh heh! Sillä ei tuntunut olevan väliä.

Ensikertalainen Satu Tuuli Karhuon lapsenlapsena pirteä, söötti ja uskottava. Mikko pelaa monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta.